sunnuntai, 9. helmikuu 2014

Rohkea kaveri O.o

Tällä pojalla on totisesti rohkeutta! Netissä leviää kuvasarja, jonka luontokuvaaja, joka sattui tapausta todistamaan, kuvasi. Bangladeshilainen nuorukainen näki hukkuvan peuranpoikasen ja syöksyi pelastamaan sitä tulvivasta joesta. Monellako meistä olisi rohkeutta tehdä samoin?

Linkit uutiseen sekä englanniksi (alkuperäinen) että suomeksi.

http://www.boredpanda.com/boy-rescues-baby-deer-belal-hasibul-wahab/

http://www.voice.fi/ilmiot/uhkarohkea-sankariteko-teini-pelasti-hukkuvan-peuran-tulvivasta-joesta-katso/8/58263

 

Oli pakko jakaa tämä täälläkin ;) 

 

sunnuntai, 19. tammikuu 2014

Nykyelektroniikka ajaa minut hulluksi!

 

IMG_0003%C3%A5%C3%A5%C3%A5%C3%A5-normal.

 

Radio; ihana musiikin välikappale vai raivonpuuskan partaalle ajava rakkine? Sanoisin, että molemmat. 

Ajettelin eilen, että aukaisen muutama vuosi sitten ostamani radion, ja kuuntelen hiukan musiikkia. Tietokonetta en viitsinyt käynnistää (ensimmäinen virhe), ja perustelin tätä itselleni sillä, että se nyt kuitenkin kuluttaa paljon enemmän virtaa kuin radio, joten olisi viisaampaa säästää sähköä kuin tuhlata tuota kallista energiaa pöytäkoneen pyörittämiseen. Siitä alkoikin sitten kamppailu, jonka lopussa olin vihainen, uupunut ja kaikin puolin maailmalle vihainen sen tosiseikan johdosta, ettei mitään osata nykyisin valmistaa kunnolla (=lue: minun mieleni mukaisesti)

Ensin etsin käsiini töpselin, joka oli ansiokkaasti kiilautunut sohvan ja pienen pöydän jalan väliin siten, ettei sitä saanut irti yksinkertaisella nykäisyllä, vaan raivokkaalla riuhtomisella. En ole käyttänyt radiotani aikoihin (ja nyt muuten vierähtää taas reilusti aikaa ennen kuin teen sen uudelleen...) joten pistokerasia, johon yritin työntää tuota itsepäisesti pöytään takertuvaa johtoa, osoittautui erittäin haluttomaksi ottamaan sitä vastaan. Kaikki varmaan tietävät ne pienet metalliliuskat, joita pistokerasioiden aukoissa on, ja kaikki varmaan tietävät yhtä hyvin, että ne ovat yksi saamarin syy siihen, miksi kukaan ei enää nykyään tahdo edes yrittää tunkea mitään niihin perskuleen pistokkeisiin! Eli taisteltuani ensin noin viisi minuuttia sain kuin sainkin töpselin aseteltua (=survottua) pistokerasiaan, ja olin valmis aloittamaan itse radion käynnistämisen.

Kävi kuitenkin ilmi, ettei minulla ollut aavistustakaan, mikä nappi avaisi tuon maagisen masiinan. Tiedän: Se on se nappi, jossa on se ympyränmuotoinen kuvake. Nii-in, mutta kun sellaista näppäintä ei ollut ollenkaan. Yläkulmassa kyllä luki power, ja tekstin vieressä oli valo, jonka ilmeisesti oli määrä ilmaista, milloin radio on päällä ja milloin ei. 

Aikani muistia kaiveltuani sain päähäni mitä raivostuttavimman älynväläyksen: tarvitsin kaukosäätimen, jotta voisin käynnistää radion! (Tässä vaiheessa kaikki varmaan pohtivat, miksi ihmeessä jatkoin operaatiota, joka osoittautui noin monimutkaiseksi. En tiedä itsekään.) Siitä paikasta lähdin koluamaan rojulaatikoitani ja lipastojen pohjia läpi. Viimein säädin löytyi niinkin ilmeisestä paikasta kuin televisiotason alimmasta laatikosta, ja saatoin aloittaa käynnistysprojektin uudelleen.

Noniin, radio hurahti käyntiin. Mutta miksi ääntä ei kuulu? Lisäsin volyymia, ei mitään. Kurkistelin laitteen sivustoille, ja seurasin katseellani pahaenteistä piuhajoukkoa, joka teki tietään sohvan takaa nojatuolin toiselle puolelle. Pelko sydämessäni seurasin sitä, ja näin kauhukseni jokaisen elektroniikanvihaajan vakiovastuksen: kaiuttimen! 

Johtoja ei onneksi ollut kuin kahdeksan kappaletta, joten summittaisiin kytkentäyrityksiin ei kulunut viittätoista minuuttia enempää aikaa. Oikea piuha löytyi, ja muodoton surina täytti koko huoneen. Kahlasin toisen kaiuttimen luo (kyllä, niitä on kaksi. Kuten pahat asiat yleensäkin, kaiuttimet liikkuvat pareittain), ja kolmannella yrittämällä onnistuin löytämään oikean johdon ja kiinnittämään sen takana olevaan reikään. 

Nyt surina kaksinkertaistui. Könysin pystyyn ja polvistuin radion eteen säätääkseni kanavaa. Tätä ei jostain syystä pystynyt tekemään kaukosäätimellä; miksi, sitä en tiedä, enkä usko että tietää sen säätimen suunnittelijakaan. Oikea radioasema piti siis etsiä pyörittämällä sellaista vanhanaikaista nuppia, jotka eivät minun mielestäni kuulu lainkaan 2000-luvulle. Mihin katosivat nuo ihanat radiot, joiden kanavan pystyi valitsemaan nappia painamalla? 

Mikään kanava ei kuulunut kunnolla. Aina kuului päällekkäisiä ääniä, sekavaa suhinaa ja ruotsinkielisiä uutisia. Aikani etsittyäni sain kuulumaan jonkinlaisen suomalaisaseman, edelleenkään en tiedä mikä se oli. Musiikki oli sut kot tuttua, joten irrotin nopeasti otteeni tuosta kirotusta koneesta, etten vahingossakaan hipaisisi säätönuppia ja hukkaisi tuota kauan kaivattua kanavaa. 

Olenko ainoa, jolla on viha/rakkaussuhde nykyteknologiaan, vai onko teillä muillakin vastaavia kokemuksia?

perjantai, 17. tammikuu 2014

Hah, gayyyy!

Tuttu huuto, huh? Yleinen internetvitsi, miltei yhtä yleinen kuin koulun käytävillä kuultava suomenkielinen versio.

Ajatellaan, ettei moisella huudolla ole merkitystä. "En mä siis tarkottanu, että sä olisit homo, kunhan vaan huusin. Se on sellanen tapa..." Mutta miltä tuntuu, kun itse on homoseksuaali, ja sinulle huudetaan sitä päin naamaa. Tavallisesti vastaan vain: "Niin olenkin." 

Olisi hauskaa kääntää asetelma päälaelleen, ja huutaa sen sijaan: "Hah, hetero!" Millaisia reaktioita sillä saisi aikaan, olisi hauska nähdä. Miltei yhtä hauskaa on lukea nettifoorumeilta, kuinka ihmisiä ärsyttää, kun "homoasioita tungetaan joka paikkaan ja niistä puhutaan koko ajan." Pysähtykääs nyt miettimään: ovatko homot todellakin enemmän esillä nyky-yhteiskunnassa kuin heterot? Onko lastenkirjoja homoista? Ei liiemmin. Puhutaanko yläkoulujen terveystiedon kirjojen seksivalitusosioissa homoista? Nope, jollei sitten sivuvirkkeessä esitettyä mainintaa lasketa. Entäs moniko homopari voi halata/suudella keskellä kirkasta päivää saamatta paheksuvia katseita? Hmm. 

Ja mikäs oikeus heteroilla on sanoa, jos heitä ottaa päähän homokulttuuri? Kun oikein ruvetaan hiuksia halkomaan, voisin minäkin sanoa, että ärsyttää niin maan perkeleesti, kun kirjoissa ei juuri ole homohahmoja, tai "voi vitsi, taas tulee TV:stä tuollainen Unelmahäät tai Satuhäät-ohjelma, jossa heterot menevät naimisiin!" Tämä on edelleen heteronormatiivinen yhteiskunta, jonka perusoletus on, että kaikki ovat heteroita.

Miksi edelleen ihmisten pitää "tulla ulos kaapista" ? Miksi se, että seurustelukumppani on samaa sukupuolta, mielletään edelleen poikkeukselliseksi? Ja voi kiesus, maailman ärsyttävin lause näin lesbon näkökulmasta on: "Ei minulla ole mitään homoja vastaan, kunhan eivät minun lähelleni tule." Siis -! Miten edes...?! ARG! Ensinnäkin, tuo lausehan on jo itsessään itsensä kumoava! Totta kai sinulla on jotain homoja vastaan, jos ei muuta niin pelkoja, jos sanot noin. Toiseksi, homoilla ei ole mitään erityistä pakkotarvetta yrittää iskeä jokaista vastaantulevaa saman sukupuolen edustajaa, aivan kuin heteroillakaan ei ole tarkoituksena hypätä sänkyyn kaikkien otollisten ihmisten kanssa. Joskus ottaa rankasti päähän, kun paljastaa jollekin naistuttavalle, että on lesbo. Useimmiten asenne vaihtuu nopeasti, ja aletaan tuijottaa kuin jotain uutta elämänmuotoa. Voin melkein nähdä ajatuskuplan pään päällä: "Voi kauhia, se varmaan yrittää iskee mua!" Kröhöm, jos olet tehnyt hyvin selväksi, että olet hetero, ja en ole sinusta muutenkaan tähän mennessä ollut kiinnostunut tuossa tarkoituksessa, miksi tilanne yhtäkkiä muuttuisi? 

Itse asiassa nyt keksin toisenkin erittäin turhauttavan lausahduksen, joka kylläkin edustaa hyväksyvämpää suhtautumista homouteen ja on siksi hiukan siedettävämpi: "Ai, sä olet lesbo? Oo, jes, mahtavaa, ootko mun kaveri? Mulla ei oo ikinä ollu homoa kaveria!" Niin... juu... Hyvällä tavallahan tämä lausutaan, mutta voin sanoa, että ainakin omasta mielestäni tämä kuulostaa suurin piirtein siltä kuin ainoa kriteeri ystävyydellemme olisi se tosiseikka, että satun olemaan homoseksuaali. Luonteellani tai mielipiteilläni muuten ei ole mitään merkitystä. 

On myös aika masentavaa tulla aina esitellyksi tyylillä: "No se on se lesbo." Eikö minussa todellakaan ole mitään muuta muistamisen arvoista? 

Avautumisia, sori kaikille joiden mielen olen vahingossa pahoittanut :D 

1376424_169271489928189_418498058_n-norm

 

 

lauantai, 11. tammikuu 2014

Koulureppu, tuo hiljainen tappaja

"Kyllä huomaa että nykyään ei nuoriso muuta tee kuin istuu tietokoneiden ääressä ja pelaa pleikkarilla! Selkärangat kaikilla ihan vinkkurassa ja enemmän niska/hartiavaivoja kuin koskaan. Sen koneen voi sammuttaakin välillä!"

Joo-o... Kuulostaako tutulta? On totta, että nykyisin nuorilla ihmisillä on yhä kasvavassa määrin selkä-, niska- ja hartiakipuja, mutta minusta syy ei ole pelkästään jatkuvassa näyttöpäätteen edessä istumisessa (jotkut tekevät tätä työkseen, huom huom). Nyt aion kertoa, mikä oikeasti on kaiken tuon tuskan tuottaja, varsinkin yläkoululaisten keskuudessa. 

Syypää on... *pelottavaa rumpujen pärinää* KOULUREPPU! AARGG!

Kyllä, tuo viattomalta näyttävä, petollisella ulkokuorellaan kaikki hämäävä äänetön tappaja. Eikä nyt sitten puhuta siitä, kuinka tuota kyseistä objektia roikotetaan vain toisella olkapäällä (ei sillä etteikö tuokin aiheuttaisi niska/hartiakipuja) vaan ylipäänsä repun, tai pikemminkin sen sisällön, vaaroista. 

Oletteko äskettäin punninneet 14-vuotiaan koululaisen reppua, tai koettaneet itse (jos siis olette aikuisia) nostaa sitä selkäänne? Painoa on nykyään yllättävän paljon, useita kiloja. Ja tuollaisen taakan alla sitten pitää raahautua kouluun, kantaa se kaksia rappusia pitkin ylimmäiseen kerrokseen ja vielä pitäisi riittää intoa/energiaa opiskelemiseenkin. Riittäisikö teillä? 

Ei ihme, että jo alakouluikäisiltä löydetään kieroja nikamia, niskajäykkyyttä ja päänsärkyä! Eihän tuollaisen taistelupakkauksen kanssa jaksa kukaan täyspäinen kulkea ja olettaa, ettei se vaikuta kehon anatomiaan millään tavalla! Ja vielä nykyaikana, kun kaikki toiminta alkaa pikkuhiljaa siirtyä netin ihmeelliseen maailmaan, koululaisen täytyy ahtaa rinkkaansa pahimmillaan 12 kirjaa, joiden sivumäärät pyörivät parinsadan paikkeilla ja kanniskella tuota tiiliskiviläjää ympäri koulukeskusta. En ymmärrä. En tykkää.

Jos kerran ammattikouluissakin pärjätään muutamalla kirjalla päivässä, miten ihmeessä peruskoulu ei tähän pysty?! Mikä siinä on niin vaikeaa? Puntarissa opiskelu vs. terveys. Kumpi olisi sinun valintasi? 

 

 

keskiviikko, 8. tammikuu 2014

Miten vaikeaa voi vaateostoksilla olla? Vastaus: ERITTÄIN vaikeaa!

Okei, ehkä shoppaileminen olisi helpompaa, jos siihen sisältyisi vähemmän jonottamista, vähemmän sosiaalista kanssakäymistä ja enemmän aikaa. Mutta kun ei. Kaikki pitää etsiä kiireessä, asiakkaita on liikehuoneistossa 16 liikaa ja taustalla soiva musiikki saa karaistuneimmankin shoppaajan pohtimaan, kuinka monia oudoksuvia katseita korvien päälle sidottu, vastamaksettu huivi voisi saada aikaan. 

Plus koska olen alle 150cm pitkä lesbo, joka ei juuri käytä naisten vaatteita, sopivien asukokonaisuuksien kasaaminen edellyttää aivan liikaa vaivannäköä, hikeä ja tuskaa. Lopputulos totta kai korvaa kaiken, ainakin siihen asti kunnes tajuaa, että nettikaupasta kaiken olisi saanut halvemmalla ja nopeammin.

Nyt siihen varsinaiseen kysymykseen: Tietääkö kukaan mistä voisi hankkia rusetin? Enkä nyt tarkoita sellaista valmiiksi kiinni ommeltua tekelettä, joita myydään jokaisessa tavaratalossa, vaan oikeaa, käsin solmittavaa bow tie:ta. Värillä ei niin väliä, mutta ei kauhean kirjava tarvitsisi olla, ja mielelläni netistä hankkisin. Jos jollekulle tulee mieleen tai on kokemusta näiden ostamisesta, niin laittakaa viestiä kommentteihin. 

Hankin tässä jokin aika sitten 2 tummaa liiviä (oikea koko löytyi pitkällisen etsinnän jälkeen), mutta yllätyin hintaluokasta: 35€ per kipale?! No nyt tietenkin tullaan siihen klassiseen väittelyyn hinnoista, mutta olen kuluttaja, jonka yleisin ostokriteeri on "se mitä saa alle 20 eurolla will be fine." Tämän kyseisen vaatekappaleen kohdalla tein harvinaisen poikkeuksen, koskapa en näihin ollut muissa liikkeissä törmännyt. 

Yllätyin tosin siitä, että nämä nimenomaiset liivit olivat naisille suunniteltuja. Tähän asti olen joutunut käyttämään miesten waistcoateja. 

Tässä kuva:

IMG_0493-normal.jpg