Tuttu huuto, huh? Yleinen internetvitsi, miltei yhtä yleinen kuin koulun käytävillä kuultava suomenkielinen versio.

Ajatellaan, ettei moisella huudolla ole merkitystä. "En mä siis tarkottanu, että sä olisit homo, kunhan vaan huusin. Se on sellanen tapa..." Mutta miltä tuntuu, kun itse on homoseksuaali, ja sinulle huudetaan sitä päin naamaa. Tavallisesti vastaan vain: "Niin olenkin." 

Olisi hauskaa kääntää asetelma päälaelleen, ja huutaa sen sijaan: "Hah, hetero!" Millaisia reaktioita sillä saisi aikaan, olisi hauska nähdä. Miltei yhtä hauskaa on lukea nettifoorumeilta, kuinka ihmisiä ärsyttää, kun "homoasioita tungetaan joka paikkaan ja niistä puhutaan koko ajan." Pysähtykääs nyt miettimään: ovatko homot todellakin enemmän esillä nyky-yhteiskunnassa kuin heterot? Onko lastenkirjoja homoista? Ei liiemmin. Puhutaanko yläkoulujen terveystiedon kirjojen seksivalitusosioissa homoista? Nope, jollei sitten sivuvirkkeessä esitettyä mainintaa lasketa. Entäs moniko homopari voi halata/suudella keskellä kirkasta päivää saamatta paheksuvia katseita? Hmm. 

Ja mikäs oikeus heteroilla on sanoa, jos heitä ottaa päähän homokulttuuri? Kun oikein ruvetaan hiuksia halkomaan, voisin minäkin sanoa, että ärsyttää niin maan perkeleesti, kun kirjoissa ei juuri ole homohahmoja, tai "voi vitsi, taas tulee TV:stä tuollainen Unelmahäät tai Satuhäät-ohjelma, jossa heterot menevät naimisiin!" Tämä on edelleen heteronormatiivinen yhteiskunta, jonka perusoletus on, että kaikki ovat heteroita.

Miksi edelleen ihmisten pitää "tulla ulos kaapista" ? Miksi se, että seurustelukumppani on samaa sukupuolta, mielletään edelleen poikkeukselliseksi? Ja voi kiesus, maailman ärsyttävin lause näin lesbon näkökulmasta on: "Ei minulla ole mitään homoja vastaan, kunhan eivät minun lähelleni tule." Siis -! Miten edes...?! ARG! Ensinnäkin, tuo lausehan on jo itsessään itsensä kumoava! Totta kai sinulla on jotain homoja vastaan, jos ei muuta niin pelkoja, jos sanot noin. Toiseksi, homoilla ei ole mitään erityistä pakkotarvetta yrittää iskeä jokaista vastaantulevaa saman sukupuolen edustajaa, aivan kuin heteroillakaan ei ole tarkoituksena hypätä sänkyyn kaikkien otollisten ihmisten kanssa. Joskus ottaa rankasti päähän, kun paljastaa jollekin naistuttavalle, että on lesbo. Useimmiten asenne vaihtuu nopeasti, ja aletaan tuijottaa kuin jotain uutta elämänmuotoa. Voin melkein nähdä ajatuskuplan pään päällä: "Voi kauhia, se varmaan yrittää iskee mua!" Kröhöm, jos olet tehnyt hyvin selväksi, että olet hetero, ja en ole sinusta muutenkaan tähän mennessä ollut kiinnostunut tuossa tarkoituksessa, miksi tilanne yhtäkkiä muuttuisi? 

Itse asiassa nyt keksin toisenkin erittäin turhauttavan lausahduksen, joka kylläkin edustaa hyväksyvämpää suhtautumista homouteen ja on siksi hiukan siedettävämpi: "Ai, sä olet lesbo? Oo, jes, mahtavaa, ootko mun kaveri? Mulla ei oo ikinä ollu homoa kaveria!" Niin... juu... Hyvällä tavallahan tämä lausutaan, mutta voin sanoa, että ainakin omasta mielestäni tämä kuulostaa suurin piirtein siltä kuin ainoa kriteeri ystävyydellemme olisi se tosiseikka, että satun olemaan homoseksuaali. Luonteellani tai mielipiteilläni muuten ei ole mitään merkitystä. 

On myös aika masentavaa tulla aina esitellyksi tyylillä: "No se on se lesbo." Eikö minussa todellakaan ole mitään muuta muistamisen arvoista? 

Avautumisia, sori kaikille joiden mielen olen vahingossa pahoittanut :D