Radio; ihana musiikin välikappale vai raivonpuuskan partaalle ajava rakkine? Sanoisin, että molemmat. 

Ajettelin eilen, että aukaisen muutama vuosi sitten ostamani radion, ja kuuntelen hiukan musiikkia. Tietokonetta en viitsinyt käynnistää (ensimmäinen virhe), ja perustelin tätä itselleni sillä, että se nyt kuitenkin kuluttaa paljon enemmän virtaa kuin radio, joten olisi viisaampaa säästää sähköä kuin tuhlata tuota kallista energiaa pöytäkoneen pyörittämiseen. Siitä alkoikin sitten kamppailu, jonka lopussa olin vihainen, uupunut ja kaikin puolin maailmalle vihainen sen tosiseikan johdosta, ettei mitään osata nykyisin valmistaa kunnolla (=lue: minun mieleni mukaisesti)

Ensin etsin käsiini töpselin, joka oli ansiokkaasti kiilautunut sohvan ja pienen pöydän jalan väliin siten, ettei sitä saanut irti yksinkertaisella nykäisyllä, vaan raivokkaalla riuhtomisella. En ole käyttänyt radiotani aikoihin (ja nyt muuten vierähtää taas reilusti aikaa ennen kuin teen sen uudelleen...) joten pistokerasia, johon yritin työntää tuota itsepäisesti pöytään takertuvaa johtoa, osoittautui erittäin haluttomaksi ottamaan sitä vastaan. Kaikki varmaan tietävät ne pienet metalliliuskat, joita pistokerasioiden aukoissa on, ja kaikki varmaan tietävät yhtä hyvin, että ne ovat yksi saamarin syy siihen, miksi kukaan ei enää nykyään tahdo edes yrittää tunkea mitään niihin perskuleen pistokkeisiin! Eli taisteltuani ensin noin viisi minuuttia sain kuin sainkin töpselin aseteltua (=survottua) pistokerasiaan, ja olin valmis aloittamaan itse radion käynnistämisen.

Kävi kuitenkin ilmi, ettei minulla ollut aavistustakaan, mikä nappi avaisi tuon maagisen masiinan. Tiedän: Se on se nappi, jossa on se ympyränmuotoinen kuvake. Nii-in, mutta kun sellaista näppäintä ei ollut ollenkaan. Yläkulmassa kyllä luki power, ja tekstin vieressä oli valo, jonka ilmeisesti oli määrä ilmaista, milloin radio on päällä ja milloin ei. 

Aikani muistia kaiveltuani sain päähäni mitä raivostuttavimman älynväläyksen: tarvitsin kaukosäätimen, jotta voisin käynnistää radion! (Tässä vaiheessa kaikki varmaan pohtivat, miksi ihmeessä jatkoin operaatiota, joka osoittautui noin monimutkaiseksi. En tiedä itsekään.) Siitä paikasta lähdin koluamaan rojulaatikoitani ja lipastojen pohjia läpi. Viimein säädin löytyi niinkin ilmeisestä paikasta kuin televisiotason alimmasta laatikosta, ja saatoin aloittaa käynnistysprojektin uudelleen.

Noniin, radio hurahti käyntiin. Mutta miksi ääntä ei kuulu? Lisäsin volyymia, ei mitään. Kurkistelin laitteen sivustoille, ja seurasin katseellani pahaenteistä piuhajoukkoa, joka teki tietään sohvan takaa nojatuolin toiselle puolelle. Pelko sydämessäni seurasin sitä, ja näin kauhukseni jokaisen elektroniikanvihaajan vakiovastuksen: kaiuttimen! 

Johtoja ei onneksi ollut kuin kahdeksan kappaletta, joten summittaisiin kytkentäyrityksiin ei kulunut viittätoista minuuttia enempää aikaa. Oikea piuha löytyi, ja muodoton surina täytti koko huoneen. Kahlasin toisen kaiuttimen luo (kyllä, niitä on kaksi. Kuten pahat asiat yleensäkin, kaiuttimet liikkuvat pareittain), ja kolmannella yrittämällä onnistuin löytämään oikean johdon ja kiinnittämään sen takana olevaan reikään. 

Nyt surina kaksinkertaistui. Könysin pystyyn ja polvistuin radion eteen säätääkseni kanavaa. Tätä ei jostain syystä pystynyt tekemään kaukosäätimellä; miksi, sitä en tiedä, enkä usko että tietää sen säätimen suunnittelijakaan. Oikea radioasema piti siis etsiä pyörittämällä sellaista vanhanaikaista nuppia, jotka eivät minun mielestäni kuulu lainkaan 2000-luvulle. Mihin katosivat nuo ihanat radiot, joiden kanavan pystyi valitsemaan nappia painamalla? 

Mikään kanava ei kuulunut kunnolla. Aina kuului päällekkäisiä ääniä, sekavaa suhinaa ja ruotsinkielisiä uutisia. Aikani etsittyäni sain kuulumaan jonkinlaisen suomalaisaseman, edelleenkään en tiedä mikä se oli. Musiikki oli sut kot tuttua, joten irrotin nopeasti otteeni tuosta kirotusta koneesta, etten vahingossakaan hipaisisi säätönuppia ja hukkaisi tuota kauan kaivattua kanavaa. 

Olenko ainoa, jolla on viha/rakkaussuhde nykyteknologiaan, vai onko teillä muillakin vastaavia kokemuksia?